RUSKAN HEHKUA

Retkeilyä Kilpisjärven ympäristössä 8.9. - 15.9.2007

"Ruskaviikolla Yliperän tunturit Kilpisjärvellä värjäytyvät sateenkaaren eri väreihin. Kuinka erilaiselta tunturien rinteet näyttävätkään, aivan kuin olisivat kasvaneet korkeutta. Vesisade tai auringonpaiste, kummatkin yhtä tervetulleita, sillä vain puhtaalla ilmalla, patikoinnilla tunturipoluilla ja mukavalla yhdessäololla on merkityksensä. Voit heittää murheet ja työkiireet taaksesi ja nauttia olostasi kauniissa maisemissa." Viikon tukikohtana on Kilpisjärven biologinen asema, jossa on täysihoito ja retkioppaat, rantasaunakin on tarjolla.

Suomen Luonnonsuojeluliiton ilmoitus oli näin houkutteleva, että täytyihän ruskaviikolle lähteä. Retki olikin erittäin onnistunut ja ruska parani päivä päivältä, säätkin suosivat.

Syksyllä päivät lyhenevät ja yöt pimenevät. Luonto valmistautuu talven tuloon. Kasvit siirtävät lehdissä olevat arvokkaat aineet mahdollisimman tarkoin talteen seuraavaa kevättä varten. Kun lehtivihreä hajoaa, pääsevät näkyviin lehden muut väriaineet, siniset ja punaiset antosyaanit ja keltaiset karotenoidit. Nämä väriaineet antavat ruskalle värin. Säät vaikuttavat ruskaan hehkuun. Lämmin ja sateinen syksy tai aikaiset kovat pakkaset voivat pilata ruskan.

Sunnuntaina Saanan pohjoispuolella sijaitseva 960 metriä korkea Jeahkkas -tunturi oli ensimmäinen retkikohteemme. Matkalla hehkuvat karmiininpunaiset riekonmarjat.

Riekonmarjat hehkuvat karmiininpunaisina

 myös tummemman punaiset mustikat ja monenväriset tunturikoivut kirjoivat värikästä maisemaa. Tunturin huipulta on hienot maisemat etelään Saanalle ja pohjoiseen Norjan Galgujärvelle.

Jeahkkas -tunturilta on komea maisema Norjan Galgujärvelle

 Laskeuduimme etelään Saanaa kohti ja nousimme jonkin matkaa Saanan rinnettä ylös. Täältä on näkymä Kilpisjärvelle ja Pikku-Mallalle.

 Värikäs tunturinäkymä auringonpaisteessa                               Kilpisjärvi ja Pikku-Malla

Maanantaina tavoitteena oli kavuta 1029 metriä korkean Saanan huipulle. Kuljimme ensin tunturikoivikon läpi polkua pitkin paljakalle ja nousimme Saanan rinteelle rakennettuja portaita pitkin ylös. Saanalla käy runsaasti turisteja ja portaat ehkäisevät maaston kulumista. Paljakalta avautuu maisema Kilpisjärven yli Norjan ja Ruotsin korkeille ja teräväpiirteisille tuntureille. Maisema muuttuu puuttomaksi paljakaksi kun huipulta lähdimme laskeutumaan Saanan jyrkkää itärinnettä kohti Saanajärveä.

Saanan itärinne ja Saanajärvi

Tiistaiaamuna menimme Malla-laivalla Kilpisjärven yli Ruotsin puolelle Koltaluoktaan, josta kävelimme kolmen valtakunnan rajalle. Aamu oli kaunis ja tunturit sekä tunturikoivut piirtyivät peilikuvina tyyneen vedenpintaan. Yöllä oli ollut pakkasta ja paikoin oli kuuraa. Suomen, Ruotsin ja Norjan rajapyykki on suosittu retkikohde eikä syyttä. Sieltä on huikaisevan kauniit maisemat Norjan ja Ruotsin lumihuippuisille tuntureille.

Kolmen valtakunnan rajalla

Kuohkimajärven vanhan autiotuvan pihalla pidetyn evästauon jälkeen lähdimme kävelykierrokselle Ruotsin puolelle Tuipaliin. Nousimme rajapyykiltä polkua pitkin tunturiylängölle, josta tarkastelimme tuttuja tuntureita eri näkökulmasta.

Paras -tunturi Tuipalista katsottuna  Tuipalista on hieno näkymä Kilpisjärven yli Saanalle

Tuipalin tunturikoivikko oli hauskan kirjava.

Keskiviikoksi oli varattu bussi, jolla matkustimme Norjaan, Storfjorden -vuonon rannalla sijaitsevaan Elvenesiin. Kuljimme Elvenesistä puron vartta pitkin luoteeseen kohti Steindalsbreen -jäätikköä. Pilvet roikkuivat alhaalla, mutta muuten oli mukava retkisää. Jäätikkö näkyi jo kaukaa Steindalen -laakson perällä. Laakso on helppokulkuinen ja punaiset mustikkakasvustot värittivät sen rinteitä. Jäätikön reunamilla voi helposti kävellä ilman erikoisvarusteita. Steindalsbreen -jäätiköllä aiemmin käyneet kertoivat sen vetäytyneen kauaksi aiemmasta jään reunasta. Ilmastonmuutoksen ikävät seuraukset näkyvät täälläkin. Sulamisvedet muodostavat leveän sameavetisen jäätikköjoen.

  Jäätikköjoki   Steindaksbreen on helposti saavutettavissa  Steindalen ja Steindalsbreen

Elvenesin puronvarsi

Torstaina ohjelmassa oli taas Norjan retki. Kohteeksi oli valittu 1052 metriä korkea Salluoaivi, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä rajalta.  Rinteillä oli laajoja punaisen hehkuvia riekonmarjamattoja ja elegantteja ruusujuuria, joilla on omaperäinen ruskaväritys. Salluoaivin ylärinteillä oli jo ohut lumivaippa. Huipulta on kauniit näkymät ympäristöön.

Näkymä Salluoaivin huipulta.             Salluoaivin ylärinteillä oli jo ohut lumivaippa

Elegantti ruusujuuri

Viikon viimeisenä retkipäivänä perjantaina lähdimme bussilla etelään päin Peeralle. Peeralta kuljimme polkua pitkin Mukkavaaralle ja omaa reittiä pitkin takaisin Peeran majalle. Mukkavaaran maisemat ovat avaria ja pehmeäpiirteisiä.

Mukkavaaran pehmeäpiirteinen maisema   Näkymä Mukkavaaralta Peerajärvelle

Neljä vuodenaikaa on suuri rikkaus. Monille tuttu Lapin talvinen hiihtomaasto on aivan eri näköinen syksyn värikylläisyydessä, keväällä luonnon herätessä tai kesän kukkaloistossa. Kaikkina vuodenaikoina voi kokea riemukkaita luontoelämyksiä. Nauttikaamme niistä!.

 Tunturikoivu loimuaa punaisena

TEKSTI JA KUVAT: LEENA EEROLA