HALTIN KAUTTA TERMIKSELLE

                      Kiehisten Haltin vaellus 8.4-16.4.2005

 

                      Perjantai-iltana Kiehisten bussi lähti Jämsästä klo 20.30. Lisää matkustajia otettiin  Jyväskylässä, Suolahdessa, Äänekoskella ja Haukiputaalla, jolloin bussi oli jo lähes täynnä. Lauantaiaamuna saavuimme Sinivuoren Juhan turvallisesti kuljettamina noin klo 10 Kilpisjärvelle. Suurin osa Kiehisistä jäi  Haltinmaan majataloon päiväretkiä tekemään. 10 hiihtäjää: Rami, Iiris, Kaarina, Paavo, Leena, Jouko, Mirja, Anneli, Kassu ja Teuvo lähtivät viikon vaellusretkelle reittinään Kilpisjärvi-Kuonjarjoki-Pihtsusjärvi (2 yötä)-Meekonjärvi-Termisjärvi (2 yötä)-Haltinmaa. Retkellä yövyimme Metsähallituksen varaustuvilla.

Kyytiä odotellessa

Odotamme Esa Aidantaustaa, joka vie varusteemme  Kuonjarille.

                      Aamupalan ja vaatteiden vaihdon sekä viimeisten ostosten jälkeen laitoimme vaellusvarusteet kuntoon. Hiihtämään pääsimme lähtemään noin klo 12.30. Tavaroiden kuljetukseen Kaarinalla, Paavolla ja Leenalla oli rinkka, Ramilla, Joukolla, Kassulla ja Teuvolla ahkio. Bussissa vietetyn yön vuoksi uni oli jäänyt vähäiseksi ja Rami oli kaukaa viisaana tilannut meille tavaroiden kuljetuksen moottorikelkalla suoraan ensimmäiseen yöpymispaikkaamme Kuonjarjoen varaustuvalle. Talvireitti on hyvin merkitty ja kesäreittiä helpommaksi suunniteltu, se kiertää mahdollisuuksien mukaan jyrkät ylä- ja alamäet. Päiväreput selässä hiihdimme ensin Saarijärven tuvalle, jossa pidimme tauon. Kaarinalla, Ramilla ja Iiriksellä oli suomupohjasukset, jotka toimivat hyvin plussan puolen kelillä. Muilla oli voideltavat sukset ja niiden pohjaan piti laittaa liisteriä, joillakin oli teippiä. Teippi ei kuitenkaan pitänyt, ennen kuin laitettiin voidetta päälle. Teippi siis toimi hyvänä pohjavoiteena. Ilma oli puolipilvistä, välillä aurinko paistoi lämpimästi. Ylämäkeä oli runsaasti lähes koko päivän, odotettua alamäkeä ei koskaan tullutkaan, joten osasimme arvostaa rinkkojen ja ahkioiden moottorikelkkakuljetusta. Väsyneinä, mutta hyväkuntoisina saavuimme Kuonjarjoen mökille klo 17. Kuonjarjoella on melko uusi ja hieno mökki, jossa on iso kuisti, eteinen ja ylellisyytenä kuivaushuone. Rami ja Iiris kokkasivat jauheliharisottoa, mutta ensin maisteltiin hunajarommia ja muuta lämmikettä. Hiihtomatkaa aika rankalle päivälle kertyi noin 25 km. Illalla menimme varhain nukkumaan, vain Jouko ja Kassu juttelivat vielä hurjasta nuoruudestaan, lavatansseista ja tappeluista.

Kuonjarin kämppä

Kuonjarjohkan kämppä


                      Sunnuntaiaamuna nousimme varhain, klo 7.30. Sää oli pilvipoutainen ja pakkasta oli 6 astetta. Kuonjarjoelta matka jatkui kohti Meekonjärveä, jonka ympäristössä oli paikoin hyvin vähän lunta. Tuvassa söimme välipalaa ja Rami keitti kahvit. Pihtsukselle hiihdettäessä ylämäessä rinkka painoi ja ahkion vetäjät ottivat sukset pois pitemmissä ylämäissä. Saivaaran kohdalla näimme ensimmäiset pulmuset. Varaustuvalle saavuimme klo 16.30 maitopullokelissä, ympäristö oli aivan valkoinen eikä maaston muotoja erottanut. Rommitotit maistuivat hyvälle. Rami teki jauheliha-makaroni-valkosipuli-sinihomejuustopataa. Pihtsusjärvelle oli joku tehnyt pilkki-iglun ja Paavolle tuli kiire kalaan. Paavo löysi kalakavereitakin ja tuli mökille muovikassissa kymmenkunta rautua. Illalla oli pakkasta ja aurinko alkoi paistaa kauniisti ja laski tunturin taakse. Unon pelaamisen lomassa saimme hetken aikaa ihailla erikoista valoilmiötä, kun tunturin reunassa näkyi kirkas oranssi juova ja siitä nouseva värikäs lämpösäteily. Hyväksi havaitun tavan mukaan menimme aikaisin nukkumaan.

pitsus

Ilta-auringon viimeiset säteet

Kuojarilla

Matkalla kohti Pithsosta


                      Hienon illan jälkeen maanantaiaamuna sitten tuulikin kovaa ja satoi lunta, näkyvyys oli taas huono. Rami paistoi poronkäristyslihat valmiiksi iltaa varten ja jätti ne kamiinan päälle hautumaan. Muiden aamupuuhien jälkeen pakkasimme päiväreput ja lähdimme hiljakseen hiihtämään Ramin perässä jonossa kohti Haltin uutta kämppää. Uusi kämppä on hieno, tilaa ja valoa siellä riittää. Keitimme kahvit ja söimme eväitä ja mietiskelimme mitä teemme, kannattaako maitopullokelissä yrittää Haltille vai ei? Päätimme jakautua kahdeksi joukoksi: Kassu, Leena, Anneli ja Teuvo lähtivät kohti Haltia, muut palasivat Pihtsukselle. Haltin mökissä majoittunut yksinäinen kulkija liittyi seuraamme ja lähdimme nousemaan Haltin rinnettä. Tuuli ja satoi lunta, mutta pito oli erittäin hyvä. Sää parani koko ajan ja yllättävän nopeasti pääsimme Suomen korkeimmalle kohdalle (1328 m). Haltin huippuhan on Norjan puolella. Panimme nimet kirjaan (numeromme ovat 75582-5). Ylös saapui myös noin 15 saksalaisen moottorikelkkailijan ryhmä, näinkin helpolla nimiä saa kirjaan kirjoittaa. Ylhäällä näkyvyys oli vielä huono, mutta pian maisema aukeni ja alas laskiessamme saimme ihailla kauniita ja avaria maisemia auringon paisteessa. Lasku oli helppo, hyvin ansaittuja pitkiä ja nautinnollisia laskuja. Pihtsukselle palasimme vähän viiden jälkeen. Ihailevat vastaantulijat kuvasivat reippaita tunturin valloittajia. Rommivesi oli kuumana ja pian oli ruokakin valmiina. Poronkäristys muusilla oli herkullista punaviinin kanssa. Jälkiruokana oli Paavon rautua Kaarinan paistamina -  tämähän oli luxus-matka kaikilla herkuilla. Ilta jatkui upeana ja aurinkoisena. Ikkunasta ihmettelimme pariskuntaa, joka pystytti teltan pihaan, oli kuulemma tunkua autiotuvassa.  Iltaohjelmaan kuului Unon pelaamista, mutta taas menimme varhain nukkumaan. Yläpetillä Paavo ja Kassu  kävivät vielä tiukkaa keskustelua EU-politiikasta ja Karjalakysymyksestä.

lähdossa

Matkalaiset lähdössä Haltille

haltilla

Paluun riemua

                      Tiistaiaamu oli upea, aurinko paistoi ja pakkasta oli 10 astetta. Aamutoimien jälkeen lähdimme paluumatkalle kohti  Meekonjärven kämppää. Kassu oli aivan masentunut, tällaisessa säässä pitää hiihtää, tästä ei voi mennä kuin huonompaan suuntaan. Tyytyväisen näköisenä mies kuitenkin hiihteli loistavilla hangilla komeissa tunturimaisemissa. Matkalla kävimme ihailemassa Pihtsusköngästä, joka oli jäässä eikä ollut niin näyttävän näköinen kuin kesällä vuolaana kohistessaan. Hiihto oli helppoa, lähinnä tasamaata ja loivia alamäkiä. Ranskalaisia turisteja koiravaljakoiden kanssa tuli vastaan. Lumessa näkyi runsaasti ketun ja riekon jälkiä. Pilviä oli kertynyt vaeltajien taivaalle ja puolenpäivän aikaan Meekonjärven varaustuvalle majoituttuamme alkoi sataa lunta ja tuuli kylmästi. Hiihtämään ei enää lähdetty, useimmat laiskottelivat vain, aika raukeaa porukkaa. Ikkunasta seurasimme hiihtäjien ja moottorikelkkojen ohikulkua. Pihalla näkyi pulmusparvi ja kuului riekon ääniä. Kassulla oli termospullo ahkiossa vuotanut ja märkiä tavaroita piti mökissä kuivatella. Saivaaran retki jäi nyt toiseen kertaan. Välillä on hyvä viettää luppoaikaa, meillä ei ole mihinkään kiire. Paavon tietysti piti päästä kalalle ja  mateen hän kävikin nostamassa järvestä.  Kalalla ollessaan hän oli havainnut korppien ahdisteleman kotkan. Rami kävi tarkastamassa Meekonjärven  autiotuvan remontin edistymistä ja tapasi Kilpishotellin oppaan Orvokin, joka oli tuomassa kelkkaturisteja Haltilta etelään. Heidän retkellään huipulla oli ollut myräkkä. Illalla pelasimme kolme tuntia Unoa. Revontulia näimme vain Kassun paidassa, kukaan ei jaksanut valvoa ja odottaa niiden näkymistä taivaalla.

kuva

Meekon kämpällä lähtöaamuna



                      Keskiviikkoaamuna oli muutama aste pakkasta, tyyntä ja pilvipoutaista. Näkyvyys oli huono, mutta Meekonjärven lähellä kuitenkin havaitsimme kotkan. Pitkän nousun jälkeen poikkesimme kelkkauralta ja hiihdimme umpihangessa suoraan etelään kohti Termisjärven varaustupaa. Siedjonjärvelle tullessamme aurinkokin jo paistoi ja päivän mittaan ilma ja lumi lämpenivät. Pikku hiljaa alkoi lumi tarttua suksen pohjaan – havuja, ei kun suksia p-le. Suksien yli hiihtämisestä saatava apu oli kuitenkin hyvin lyhytaikainen eikä alamäessäkään luistanut lainkaan. Hukkaan meni Kutturakurun alamäki. Termisjärvellä puhdistettiin pohjat ja sitten alkoi armoton lipsuminen. Kelkkauralle päästyämme hiihto alkoi sujua ja pian saavuimme Termisjärven tuvalle. Lumipesu ennen vaatteiden vaihtoa virkisti kummasti. Termisjärvellä oli extreme-laskijoita, joita kulkivat kelkalla ylös ja hyvinkin haastavista rinteistä painovoimalla alas. Illalla neljän hengen ryhmä tuli autiotuvan puolelle majoittumaan. Heillä oli ollut tarkoitus mennä Saarijärven varaustuvalle, mutta eivät ilmeisesti olleet opetelleet suunnistuksen alkeita ennen erämaahan tuloa. Päivällinen oli lihariisipataa herkkusienillä, valkosipulilla ja Aurajuustolla höystettynä. Ramin kantapäät olivat vaivanneet jo monta päivää ja nyt ne olivat aivan auki. Onneksi oli ammattilainen mukana, Kaarina puhdisti ja hoiti niitä Compeedejä järeämmillä siteillä. Illalla Kaarinan olohousut löytyivät makuupussista. Nyt oli kadoksissa enää Joukon puukko (etsinnästä huolimatta ei löytynyt makuupussista. Puukko löytyi myöhemmin, kiitos palauttajan).

porot

 Termiksen tokka

                    

            Torstain päiväretkikohteeksemme olimme valinneet Termisjärven eteläpuolella olevan noin 1029 metrin korkeuteen kohoavan Termisvaaran. Ramin kantapäät vaivasivat hyvästä hoidosta huolimatta ja siksi Rami ja Iiris kääntyivät takaisin mökille jo alkumatkasta. Kassu, Leena, Anneli ja Jouko jatkoivat rinteen kapuamista ja muu joukko suuntasi länteen päin ja laski muutaman kilometrin päässä kelkkauralle ja palasi mökille. Tunturissa tuuli kovaa ja kylmästi. Jonkin ajan noustuaan Anneli ja Jouko joutuivat kääntymään, päiväreppuun ei oltu pakattu riittävästi lämpimiä varusteita. Kassu ja Leena jatkoivat tasaista vauhtia kohti huippua. Näkyvyys oli korkeintaan parikymmentä metriä, mutta löytyihän se aivan lumen peitossa oleva iso kivikasa etsimisen jälkeen. Otimme huippukuvat, joimme lämmintä mehua ja välipalaksi söimme energiapatukat, mutta kauan ei kylmässä viimassa voinut seisoskella. Sisään rakennetun GPS:n ohjaamana Kassu suunnisti suoraan kohti mökkiä ja etsi hyvät reitit kivien ja jäisten kohtien keskeltä. Muutama tupsahdus kuitenkin tuli matkan varrella, Kassu laski lumen peittämään kiveen ja Leena kaatuili pari kertaa muuten vain. Välillä oli myös pitkiä nautinnollisia laskuja. Suksi toimi koko päivän erinomaisesti, ylöspäin piti ja alaspäin luisti hienosti, taas oli voitelumestari Paavo tehnyt hyvää työtä. Tämä oli viikon haasteellisin retki, vaikkei maisemia näkynytkään, niin kyllä kannatti lähteä.  Iltapäivä oli kevyttä oleilua. Rommitotia nautiskellessa seurasimme ikkunasta Salmikurun laskettelijoita, kelkalla ylös ja laudalla alas. Termisjärven tuvan ympäristössä oleskeli porotokka. Illalla pelasimme Unoa.

leena huipulla

Leena (kirjoittaja) Termiksen huipulla


                      Perjantaiaamuna lähdimme vaelluksen viimeiselle taipaleelle. Päivän mittaan sää vain parani ja viikon upeimmassa auringonpaisteessa maisemia ihaillen hiihtelimme kohti Kilpisjärveä. Nyt näkyivät hienosti Termisvaara (noinko korkealla ja jyrkällä tunturilla eilen kävimme?), Ailakkavaara ja pitkän loivan nousun jälkeen aukenivat tutut näkymät kohti Ruotsin ja Norjan tuntureita sekä Saanaa. Viimeinen melko jyrkkä ja pitkä lasku oli ahkioiden ja rinkkojen vuoksi laskettava varovaisesti. Kassulla oli jo hotellin tanssit mielessä ja mies tulikin kuin ohjus alas ja ihme oli, ettei ahkio päätynyt koivikkoon. Kaikki kuitenkin pääsivät perille hyvissä ruumiin ja sielun voimissa Haltin majataloon, jossa sauna ja päivällinen odottivat. Aamulla oli aikainen herätys ja kotiinlähdön aika.

olutta

Osa kulkijoista palkitsenmassa itseään



                      Koko vaellusretki oli noin 150 km Haltin ja Termisvaaran valloittajille, Kassulle ja Leenalle, muille hieman vähemmän. 10 hengen mökeissä oli aika tiivis tunnelma, mutta hyvin pieniin tiloihin totuimme ja sopuisasti elimme. Oli hieno kokemus viettää viikko keskellä erämaata irti arjesta ja kiireestä. Kiitos vaelluskavereille antoisasta reissusta.

Leena Eerola

HannaLoore

Pithsus